Kannanotot

Kan­nus­te­taan ja in­nos­te­taan hoi­to­työ­hön

Yhteiskunnassamme ei ole ammattinimikettä käsiparit/hoitavat kädet. Lopetetaan siis tuo puhe, varsinkin te, jotka ette ole käyneet hoitotyöhön koulutusta.

Näinä aikoina on jo tullut paljon työttömiä ja monelle avautuu uusi työelämä hoitotyöstä hyvän koulutuksen kautta sairaanhoitajaksi ja lähihoitajaksi. Kannustetaan ja innostetaan alalle tulijoita.

Voin sanoa, että johtamisjärjestelmät, ympäristö, hoitovälineet, ohjelmat ja tavat hoitaa potilasta ovat hyvin kehittyneet. Tehtävät ovat haasteellisia sitoutuneelle henkilöstölle.

Hyvin monissa asioissa ollaan maailman parhaita jo nyt. Parasta ylpeydenaihetta on rakenteilla oleva tulevaisuuden sairaala 2030. Näkyville tuo nousee sairaalanmäellä ihan meitä varten.”Näinä aikoina on jo tullut paljon työttömiä ja monelle avautuu uusi työelämä hoitotyöstä hyvän koulutuksen kautta sairaanhoitajaksi ja lähihoitajaksi.” 

Olen kokenut pitkän tehohoitotyöni aikana paljon, etenkin kehityksen. Haasteita on riittänyt ja sitovuus työhön on kantanut eläkevuosiin saakka. Se tunne, että on oikea henkilö, oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja oikeassa seurassa.

Lisäksi tarve yötä päivää ei poistu koskaan. Arvostusta on ollut. Ihmisten hoitaminen sisältää todella paljon erilaisuutta, me ihmiset ollaan erilaisia nuorina ja vanhoina. Nämä ajankohtaiset haasteet koskettavat vakavasti meitä kaikkia.Juttu jatkuu mainoksen jälkeenJuttu jatkuu

Kaiken yläpuolella on omat riipaisevat muistot. Olen saanut olla lähellä täältä pois lähtevää ihmistä, pitää kädestä kiinni, kun omaiset eivät ehtineet paikalle tai heitä ei ole.

Koronan leviäminen Oulun kaupunginsairaalaan on haasteita täynnä. Nyt siellä tarvitaan lähellä olevaa hoitajaa. Ymmärrys yksinjäämisestä potilaalla on kamala tilanne ja samalla pelko kasvaa hoitajalla.

Olen ymmärtänyt, että näihin tilanteisiin on vahvaa turvallisuusohjeistusta.

Nyt mennään eteenpäin, varmennettu hoitajamitoitus on laissa määritelty. Unohdetaan tuo mitäänsanomaton käsipariajattelu. Hoitopaikoissa tukityön tehtäviin palkataan ihmisiä, työnsä taitavia henkilöitä, ei käsipareja.

Nyt jos koskaan ilman palkkaneuvottelukierrosta olisi palkkarahat suunnattava suorittajatasolle. Tuo ratkaisu on odottanut jo vuosikymmeniä korjaavaa päätöstä.

Paula Halonen

kuntavaaliehdokas

Julkaistu Kalevassa 13.3.2021

Lasten ja ikä­ih­mis­ten per­he­hoi­don on jat­kut­ta­va Oulussa


Lasten ja nuorten raskaimpien palveluiden menot (54,3 miljoonaa euroa) kasvoivat Oulussa 11,7 prosenttia (5,7 miljoonaa euroa) vuodesta 2019. Raskaimpiin palveluihin kuuluu muun muassa lastensuojelu.

Lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä suojeluun. Lapsen oikeudet eivät aina toteudu hänen omassa kodissaan, jolloin lapsi tarvitsee kodin ulkopuolista sijoitusta. Lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

Perhehoidon tavoitteena on antaa henkilölle kodinomaista hoitoa, perhe-elämää ja läheisiä ihmissuhteita. Perhehoito tukee lapsen psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista kehitystä sekä perusturvallisuutta.

Perhehoito tarjoaa lapselle ja nuorelle läpi elämän kestävät ihmissuhteet silloin, kun biologiseen perheeseen palaaminen ei ole mahdollista.”Perhehoidon tavoitteena on antaa henkilölle kodinomaista hoitoa, perhe-elämää ja läheisiä ihmissuhteita.” 

Perhehoitajien 24/7 työ on vaativaa. Tutkimusten mukaan jaksamista heikentäviä tekijöitä ovat muun muassa kiire, vapaa-ajan/lomien vähäisyys, biologisten lasten vointi, sijoitettujen lasten oireilu/sairastelu, sijoitettujen lasten biologisten vanhempien aiheuttamat vaatimukset ja yhteistyön haasteet verkoston kanssa.

Perhehoito on kustannustehokas, sekä lapselle inhimillinen ja turvallinen, pysyvät ihmissuhteet takaava hoitomuoto. Lastensuojelulain mukaan lapsen sijaishuolto on järjestettävä ensisijaisesti perhehoidossa. Sijaishuolto laitoksessa on lähes neljä kertaa kalliimpaa kuin perhehoito.Juttu jatkuu mainoksen jälkeenJuttu jatkuu

Kyseenalaistamme, miksi Oulussa lastensuojelun sijoitukset perhehoitoon ovat vähentyneet samalla kun laitoshoidon ostot ovat lisääntyneet? Yhteiskunnalliseen keskusteluun pitää nostaa, onko kestävällä pohjalla, että lastensuojelun laitoshoito on yksityistä liiketoimintaa?

Vuoden 2020 toimintakertomuksen mukaan ikäihmisten perhehoidon käyttö on vähentynyt vuoteen 2019 verrattuna. Perhehoitajat ovat varautuneet ikäihmisten perhehoitoon, mutta kaupunki ei ole ohjannut palvelun piiriin ikäihmisiä, joille palvelu soveltuisi. Miksi näin on?

Lapsilla ja ikäihmisillä on oikeus perheeseen. Perhehoidon on jatkuttava Oulussa ja hoitajien tuen on oltava oikea-aikaista ja riittävää.

Susanna Kisner

Anneli Näppä

Hyvinvointilautakunnan jäsenet, kuntavaaliehdokkat

Julkaistu Kalevassa 10.3.2021

Niin on, jos siltä näyttää

Italialainen kirjailija Luigi Pirandello on kirjoittanut vuonna 1917 näytelmän ”Niin on jos siltä näyttää.”Presidentti Urho Kekkonen on siteerannut tunnetusti tätä näytelmän nimeä politiikasta puhuessaan.Tämä tuli mieleeni jokin aika sitten, kun sain sähköpostia kuntalaiselta. Hän antoi palautetta siitä, että me kuntapäättäjät kyllä kirjoitamme kauniisti vaalien alla, mutta teot puuttuvat. 

Onko kaikki aina niin? Saammeko kuntalaisia tyydyttäviä päätöksiä aikaiseksi? Ovatko asiat aina sittenkään niin, miltä ne näyttävät?Kun itse olen puhunut ja kirjoittanut paljon maankäyttöasioista, kerron esimerkin edellisen valtuustokauden yhdestä merkittävästä päätöksestä, tai sen päätöksentekoprosessista. 

Silloisen kaupunginjohtaja Matti Pennasen esityksestä päätti kaupunginhallitus kokouksessaan 29.3.2016 perustaa maankäyttöasioita käsittelevän työryhmän. Sen tehtävänä oli keskustella ja linjata ratkaisuja yleiskaavan ja maankäytön toteutusohjelman päätöksenteon yhteydessä esiin nousseista kysymyksistä. Linjattavia asioita olivat mm. maankäytön toteuttamisohjelma, omakotitonttitarjonta alueittain, kyläalueiden suunnitteluvälineet ja kantatilaperiaatteen käyttö.

Ryhmään nimettiin yksi henkilö jokaisesta valtuustoryhmästä. Tulin valituksi työryhmään keskustan edustajana.Työryhmä kokoontui kevään ja kesän mittaan lähes kymmenen kertaa, ja asioita saatiin ratkottua hyvässä hengessä.

Ei kuitenkaan ihan kaikkia. Työryhmä kokoontui viimeiseen kokoukseensa ja yhteisymmärrystä osasta loppuraportin sisällöstä ei näyttänyt syntyvän. Päätettiin mennä jatkoajalle ja yrittää ratkaista asiat viikonlopun jälkeen. 

Pohdin, miten pääsisimme yhteiseen lopputulokseen, joka tyydyttäisi kaikkia. Kiistanalaiset asiat koskivat lähinnä kylien kaavoitusta ja kantatilaperiaatetta. Koska yhteinen näkemys erosi eniten vasemman laidan kanssa, pyysin ryhmän jäsenten Raimo Järvenpään (sdp) ja Risto Kalliorinteen (vas.) kanssa palaveria.

He suostuivat ehdotukseeni ja istuimme kaksi iltaa ympäristötalolla hieromassa asioita.Tai toinen ilta istuttiin kyllä ympäristötalon puiston penkeillä, josta tulikin meille ”puistoparlamentti” nimitys, jota keskenämme silloin tällöin muistelemme. 

Saimme ratkottua asiat läpi ja he lupasivat esittää seuraavassa kokouksessa loppuraportin kiistanalaiset asiakohdat niin, kuten ”puistoparlamentissa” sovimme.Ja niin he tekivät. Olivat täyden luottamuksen arvoisia päättäjiä. Loppuraportti syntyi lopulta yksimielisesti.Kaupunginhallitus hyväksyi työryhmän loppuraportin ja sen linjaukset ohjaavat nykyisin osaltaan maankäyttöä ja yleiskaavoitusta. Tästä on osoituksena mm. Kiiminkijokivarren osayleiskaavat uusine rakennuspaikkoineen. 

Niin on, jos siltä näyttää. Hankalistakin asioista voidaan tehdä päätöksiä yhteisymmärryksessä. 

Minulle Raimo ja Risto näyttäytyivät tässä luottamuksen arvoisilta päättäjiltä. Itsekin opin paljon luottamuksesta. Se on politiikan ja päätöksenteon keskeisin kulmakivi. Luotatko, ja voiko sinuun luottaa. 

Luottamuksen lisäksi toinen tärkeä asia päätöksenteossa on ylisukupolvinen ajattelu. Keskustalaisessa ajattelussa se tarkoittaa, että tulevilla sukupolvilla on oltava vähintään yhtä hyvät edellytykset elää ja asua kuin tämän päivän ihmisillä.

Päättäjän roolikaan ei ole ikuinen. Jossain vaiheessa me itse kukin väistymme sivuun ja annamme tilaa nuorillemme. Sekin on osa ylisukupolvisuutta.Itse valmistaudun tuleviin vaaleihin tässä hengessä. Olen asettunut itse ehdolle. Samalla iloitsen siitä, että myös tyttäreni Eveliina Leskelä on saanut vaikuttamisen halun, ja on ensimmäistä kertaa mukana kuntavaaleissa samalla listalla kanssani. 

Kiitän lämpimästi kaikkia Rantapohjan lukijoita kuluneesta vaalikaudesta. Kiitos kaikista yhteydenotoista, palautteesta, kannustuksesta, kritiikistäkin.

Uskon, että olemme yhdessä saaneet jotain myös aikaiseksikin. Työtä riittää kyllä myös tulevaisuudessa.Vaalien jälkeen näemme, onko minulla luottamusta jatkaa tätä työtä, ja Rantapohjan kolumnien kirjoittamista. Sen päätätte Te, arvoisat lukijat, tulevissa kuntavaaleissa. 

Hyvää ja aurinkoista kevättä kaikille! 

Jorma Leskelä (Kesk.)

Kaupunginvaltuutettu

Yhdyskuntalautakunnan jäsen

Julkaistu 11.3.2021 Rantapohjassa

Oulun Keskusta täydensi monipuolista ehdokaslistaansa – mukaan mahtuu vielä muutamia

Oulun Keskusta nimesi 26 uutta kuntavaaliehdokasta yleiskokouksessaan keskiviikkona 24.2.2021. Yhteensä listalla on nimettynä 84 ehdokasta. Kokouksessa hyväksyttiin myös kuntavaaliohjelma. 

Kuntavaaliohjelma on loistava ohjenuora matkalle kohti parempaa Oulua. “Kuntavaaliohjelmassa näkyy Oulun keskustalaisten rakkaus kotiseutuunsa ja huoli sen asukkaiden pärjäämisestä. Katsomme tulevaisuuteen avoimesti, ja olemme valmiita kehittämään meille rakasta kaupunkia. Haluamme lisätä oululaisten työllisyyttä ja hyvinvointia, ja sen avulla meillä on jatkossa myös varaa panostaa palveluihin nykyistä paremmin. On hienoa, että jo näin moni ehdokas on mukana viemässä näitä ajatuksia eteenpäin”, kertoo kunnallisjärjestön puheenjohtaja Tuija Patana.

“On hienoa, että ehdokkaamme tulevat monipuolisesti erilaisista taustoista. Mukaan ehdokaslistalle mahtuu vielä, kunhan kokee keskustalaiset arvot omakseen. Tämä porukka kykenee yhteistyöhön ja viemään oululaisten asioita eteenpäin!” vaalipäällikkö Eero Pernu iloitsee.

Oulun Keskustan kuntavaaliehdokkaat:

Aittakumpu Pekka, kansanedustaja, pastori

Al-Abboudi Ali, matkailuvirkailija 

Alakangas Jani, sivistysjohtaja, yrittäjä

Aula Matti, insinööri

Erävuori Olavi, opiskelija

Haapalainen Timo, tekninen IT-tukihenkilö

Haho Urho, yrittäjä

Halonen Paula, eläkeläinen       

Harju Janika, sosiaalityöntekijä, varhaiskasvatuksen opettaja

Heikkilä Olli, erikoislääkäri

Hekkala Urpo, lehtori

Helanen Suvi, projektisuunnittelija, säätiöasiamies   

Honkanen Virpi, opettaja

Huhtala Pekka, DI

Hämeenniemi Raimo, asiakkuuspäällikkö 

Järnström Mauri, opinto-ohjaaja

Kaartinen Mirja, toiminnanjohtaja, sosionomi (AMK)

Kauppila Lauri, myyntineuvottelija

Kauppinen Mikko, metsänhoitaja, ekonomi

Kainua Pekka, osastonjohtaja, TM

Kisner Susanna, sairaanhoitaja, TTM

Knuutinen Jouko, aluejohtaja

Krogerus Marjatta (sit.), eläkeläinen, rehtori emerita

Kälkäjä Mikko, sosionomi AMK

Laatu Jorma, verosihteeri  

Launonen Esa, lehdenjakaja

Lehenkari Petri (sit.), professori

Leskelä Eveliina, keskustaopiskelijoiden puheenjohtaja, kasvatustieteiden kandidaatti

Leskelä Jorma, vanhempi konstaapeli

Lepistö Anna-Kaisa, kotiäiti, myyjä

Lohi Luukas, opiskelija

Lukka Matti, aluepäällikkö

Lyttinen Anne, lähihoitaja

Lääkkö Matti, diplomi-insinööri 

Mainio Antti, erityisopettaja

Mehtätalo Eevasisko, tapahtuma- ja viestintäkoordinaattori, FM

Metsola Juhani, työterveyslääkäri, LL

Mikkonen Lauri, yrittäjä

Moilanen Mauri, linja-auton kuljettaja

Myllyniemi Kari, poliisimestari h. c., kunnallisneuvos

Mäläskä Arvi, lehtori

Määttä Jaakko, lähihoitaja, päivätoiminnan ohjaaja 

Nikula Lauri, vanhempi konstaapeli, nettipoliisi

Niemelä Simo, nosturinkuljettaja

Nurkkala Eero, ohjelmistosuunnittelija

Nyembo Ibrahim, tarjoilija

Nykyri Anitta, kätilö 

Näppä Anneli, sairaanhoitaja, varapääluottamusmies

Ojala Juho, opiskelija

Paavola Mari, biologian ja maantiedon opettaja

Paloniemi Merja, hankekehityspäällikkö, Restonomi (AMK), AmO ja OPO

Parkkinen Eeva-Maria, erityisopettaja

Pasanen Maria, tradenomi

Patana Tuija, arkkitehti

Pekkala Seppo, yrittäjä

Pienimäki Tuomo, fysiatrian dosentti, yrittäjä

Pitkänen Jouni, myyntijohtaja

Purola Heli, toiminnanjohtaja, KM

Putula Miriam, opiskelija

Pyky Kalle, opiskelija

Päkkilä Risto, Insinööri YAMK, opettaja

Pöhö Markus, asianajaja     

Rasinkangas Merja, ylikonstaapeli      

Roth Tanja, erityistason seksuaaliterapeutti (NACS), kuntoutuksen ohjaaja (AMK)

Ruokola Jaakko, toimitusjohtaja

Rätymaa Jussi, merkonomi

Salo Saska, lähihoitajaopiskelija, agrologi (AMK)

Salovaara Lauri, yrittäjä

Siikaluoma Teuvo,  alueasiamies

Sjögren Marjo, vanhempi rikoskonstaapeli

Soini Marko, toiminnanjohtaja, yrittäjä

Takkula Ilpo, myyntipäällikkö

Tapio Jere, opiskelija

Tarvas Hannu, eläkeläinen

Teirikangas Juha-Pekka, ohjelmistosuunnittelija ja yrittäjä

Tikkakoski Saara, filosofian maisteri, tekninen kirjoittaja

Tikkala Sirpa, luokanopettaja

Tuomaala Eija,  päivähoitaja

Vakkuri Johanna, rakennuttajainsinööri

Vehkaperä Mirja, luokanopettaja

Vesala Juha-Pekka, sisustuskirvesmies

Vuollo Kari, tulliylitarkastaja

Wathén Essi, myyjä, agrologi AMK

Ylitalo Ilkka, toimittaja, eläkeläinen

Lisätiedot:

Tuija Patana 

0400 613 096

Reetta Junttila

040 6428562

Rohkeasti merellinen

Milloin viimeksi kävit merellä, täällä Oulussa? Kävitkö Nallikarissa uimassa, torinrannassa kahvilla vai Hailuodossa lautalla? Ne ovatkin hienoja paikkoja, mutta voisiko merellinen Oulu tarjota näiden perinteisten kohteiden lisäksi jotain muutakin? Lentokoneen ikkunasta meri kyllä näyttäytyy, mutta mihin se häviää, kun laskeudumme maan kamaralle? Näkyykö meri meidän arjessamme, turisteille ja muuten vain täällä vierailevalle riittävällä tavalla?

Oulussa on puhuttu pitkään siitä, että merellisyyden tulee näkyä entistä vahvemmin Oulun ja oululaisten elämässä. Sanoista ei ole vain päästy tekoihin, ennen kuin nyt.
Yhdyskunta- ja ympäristöpalveluissa on nimittäin ryhdytty laatimaan Merikaupunki Oulu- tavoitesuunnitelmaa, joka muodostaa yhteisen tulevaisuuden vision ja tahtotilan siitä, mitä on merikaupunki Oulu. Lisäksi tarkoituksena on vahvistaa merellisyyden merkitystä yhtenä kaupungin vetovoimatekijänä.
Suunnitelman teko aloitettiin eri sidosryhmien kanssa vuorovaikutuksessa joulukuussa 2019. Kuntalaisille järjestettiin avoin kysely, johon saatiin yli 1000 vastausta. Tämä osoittaa, että oululaiset pitävät merta tärkeänä.
Yhdyskuntalautakunta käsitteli suunnitelmaa ja päätti asettaa sen nähtäville kaupungin nettisivuille. Kommenttien jälkeen se tuodaan lautakuntaan hyväksyttäväksi. Suosittelemme suunnitelmaan tutustumista. Se sisältää paljon hyviä tulevaisuuteen tähtääviä ja mielenkiintoisia, uusia asioita ja avauksia.

Vaikka suunnitelmassa on nostettu hyvin esille kehittämiskohteita ja ideoita, jotain kuitenkin puuttuu: Visio siitä, mitä mahdollisuuksia mereltä tulevat matkailijavirrat voisivat Oulun seudulle tuoda. Yhdellä isolla laivalla saadaan seutukuntaan kerralla tuhansia matkailijoita. Tämä ei ole pelkkää toiveunta. Jokin aika sitten Oulussa kävi risteilyalus mukanaan ulkomaalaisia matkailijoita. Iltasanomat (7.10.2020) uutisoi Viking Linen suunnitelmista Perämeren risteilyistä, kansanedustaja Mikko Kärnän (Kesk.) idean pohjalta. Myös elinkeinoministeri Mika Lintilä (Kesk.) kiinnitti taannoisella Raahen vierailullaan huomionsa mereltä tuleviin matkailijoihin.
Uskallettaisiinko siis ajatella isosti? Miltä kuulostaisi perämeren Hurtigruten -risteily Norjan malliin? Heillä on vuononsa, mutta meillä jää ja arktisuus. Meille tavallista, muille eksotiikkaa. Oulu yhteistyössä muiden Perämeren kaupunkien kanssa muodostaisi ainutlaatuisen kokemuksen risteilyn merkeissä. Ruotsin rannikosta puhumattakaan.

Tyydytäänkö raivaamaan rantapusikoita, vai visioitaisiinko rohkeasti tulevaa? Ota sinäkin kantaa ja kerro mielipiteesi Merikaupunki Oulu -tavoitesuunnitelmasta. Tehdään yhdessä Oulusta rohkeasti merellinen.

Jorma Leskelä, Sirpa Tikkala, Raimo Hämeenniemi
Yhdyskuntalautakunnan jäsenet

Parasta vetovoimaa ovat tyytyväiset ihmiset – toimivat ja oikea-aikaiset palvelut ovat osaltaan luomassa hyvinvointia kaikenikäisille oululaisille

Tämä aika on monin tavoin erilainen kuin vielä vuosi sitten. Mennyt vuosi on ollut koetteleva ihmisten terveydelle ja jaksamiselle, yrityksille ja yhteisöille. Ketään meistä tämä poikkeusvuosi ei ole jättänyt koskematta. 

Monelle on tullut mahdollisuus etätyöskentelyyn. Sitten on meitä, joiden työ on jatkunut toimipisteissämme – jos on jatkunut. Työtä tehdään ja töihin kuljetaan erilaisista ympäristöistä. 

Meillä Oulussa on ainutlaatuinen mahdollisuus tarjota ja toteuttaa hyvin erityyppisiä asuinalueita laajan kaupunkimme alueella. Meillä on tilaa ja rauhallista ympäristöä tarjoava maaseutu ja kylät, turvalliset lähiöt ja eläväinen kaupunkikeskustamme. Erilaiset ympäristöt tarjoavat mahdollisuuden erilaisten ihmisten hyvinvoinnille ja sille, että tunnemme olomme kotoisaksi. Alueidemme erityispiirteet kannattaa huomioida ja ylläpitää moni-ilmeisyyttämme. 

Alueiden elinvoimaa voimme tukea riittävillä ja tarpeen mukaisilla palveluilla. Niiden on oltava hyvin saavutettavissa. 

Palveluissa on kipukohtia, jotka on saatava kuntoon. Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden tarve on tällä hetkellä suurempi kuin mihin pystytään vastaamaan. Sen seurauksena on liian paljon uupumusta ja kärsimystä. Mitä varhaisemmassa vaiheessa tukea pystytään tarjoamaan, sen parempi sekä inhimillisyyden että talouden kannalta. 

Työssä jaksaminen on koetuksella monin paikoin – niin kotiäidillä ja -isällä kuin palkkatyöntekijällä. Työhyvinvointiin kannattaa satsata niin kaupungissa kuin yrityksissä. Vanhempien jaksamisen tukeminen lisää koko perheen hyvinvointia.

Oulun seudun ikärakenne on muuttumassa. Erityistä huomiota tarvitaan siihen, kuinka ikääntyvän väestön hyvinvointia tuetaan ja lisääntyvään palvelutarpeeseen vastataan. Yhteisöllisyyttä ja turvaa tuovat ratkaisut ovat merkityksellisiä, kun pyrimme siihen, että kotona pärjätään mahdollisimman hyvin ja pitkään. 

Toimivat ja oikea-aikaiset palvelut ovat osaltaan luomassa hyvinvointia kaiken ikäisille oululaisille. 

Monipuolinen ja kaunis luontomme on yksi hyvinvoinnin lähde. Koteja lähellä olevat pienemmät tai isommat palat luontoa mahdollistavat hetken pysähtymisen tai erilaisesta liikkumisesta nauttimisen. Näiden mahdollisuuksien säilymisestä on huolehdittava. 

Työtä ja toimeentuloa ovat luomassa yritykset. Erilaiset, kaiken kokoiset yritykset ovat tervetulleita Ouluun. Kaupunkina voimme olla tarjoamassa mahdollisuuksia kaavoituksen ja palveluiden avulla. Yrittäjien kohtaamisen on oltava sujuvaa. 

Parasta vetovoimaa ovat tyytyväiset asukkaat ja yrittäjät.

Vuorovaikutteinen ilmapiiri ja luottamus eri toimijoiden kesken mahdollistavat työskentelyn kaikenlaisissa, nopeastikin muuttuvissa tilanteissa. Päättäjät ovat avainasemassa ilmapiirin luojana. Työtä rakentavan ja keskustelevan, toisia arvostavan työskentelyn eteen kannattaa tehdä. 

Osaltani haluan olla toimimassa rakentaen, ei rikkoen. 

Arkea tuntien. Sydän mukana. 

Anna-Kaisa Lepistö 

Kaupunginvaltuutettu (Kesk.)

Kuntavaaliehdokas, Oulu 

Julkaistu Kalevassa 12.2.2021

Paska kaupunni

Kaikki tietävät tuon graffitin Oulun keskustassa, mutta valitettavasti lause kuvastaa edelleen myös monen oululaisen kokemusta kotikaupungistaan. Saman havainnon teki myös kaupungin viestintäjohtaja Mikko Salmi kierrellessään Oulun laitamia.

Oulu on laaja ja monipuolinen kaupunki. Osa meistä asuu ja elää Suomen viidenneksi suurimman kaupungin urbaanissa keskustassa ja osa taas hyvinkin harvaan asutulla maaseudulla kaukana palveluista. Vaatimukset ja toiveet mielekkääseen elämään voivat olla hyvinkin toisenlaiset erilaisilla alueilla asuvilla oululaisilla.

Yhdistymisen jälkeen palveluja menettäneillä alueilla tunne eriarvoisuudesta nousee oikeutetusti herkästi esille ja silloin pitää olla erityisen herkkänä kaupungin päätöksenteossa. On kaikille selvää, että suurimmat panostukset menevät sinne missä on eniten ihmisiä, mutta eivät laidatkaan voi ihan mopen osille jäädä.

Tämän edellä kuvatun vahvasti aistien valmistelimme valtuustokollega Suvi Helasen kanssa valtuustoaloitteen, joka jätettiin keskustan valtuustoryhmän nimissä. Aloitteessamme esitimme, että Ouluun valmistellaan kaikkien hallintokuntien yhteinen sillanrakennusohjelma ”Yhtenäinen Oulu laitoja myöten”.

Ohjelmassa huomioidaan asukkaiden osallisuus ja nostetaan esiin koko laajan Oulun vahvuudet ruutukaavasta harvaan asutulle maaseudulle. Ohjelmassa tehdään kaikkia kaupunginosia tutuiksi oululaisille ja vahvistetaan koko Oulun ja oululaisten yhtenäisyyttä. Ohjelma lisää toteutuessaan myös Oulun veto- ja pitovoimaa.

Lauri Nikula, kaupunginvaltuutettu, varakansanedustaja, Keskusta

Julkaistu 11.2.2021 Rantapohjassa

Oulun pa­nos­tet­ta­va ikä­ih­mis­ten di­gi­tai­toi­hin

Joka neljäs oululainen kuuluu 0–18-vuotiaiden ikäryhmään, kun taas joka kuudes oululainen edustaa yli 65-vuotiaiden joukkoa. Jälkimmäisen ikäryhmän osuus kasvaa Oulussa lähivuosien aikana merkittävästi.

Kaupunki, yritykset ja muut kansalaisia palvelevat organisaatiot tukevat tai korvaavat ihmisen tekemää työtä sähköisillä palveluilla, jolloin vanhempi ikäryhmä jää helposti palveluiden ulkopuolelle.

”Digitaitojen pitäisi siis olla kaikkien kansalaisten perustaitoja. Näin ei kuitenkaan kaikkien kohdalla ole.”

Mitä nämä palvelut ovat ja mitä pitäisi tehdä? Ajanvaraus terveyskeskukseen, kampaajalle tai hammaslääkäriin, reseptien uusinta tai laboratoriotulosten tarkastelu, omien pankkiasioiden hoitaminen, muuttoilmoitus, harrastusryhmiin ilmoittautuminen – kaikki tehdään nykyään verkossa.

Teknologia mahdollistaa myös yhteydenpidon läheisiin ja ammattilaisiin, ja lisää laajasti tiedonsaantimahdollisuuksia. Digitaitojen pitäisi siis olla kaikkien kansalaisten perustaitoja. Näin ei kuitenkaan kaikkien kohdalla ole.

Vastikään laaditussa Oulun ikääntymispoliittisessa ohjelmassa on digipalveluiden tarve ja kasvu huomioitu. Jotta Ikävoimainen Oulu -ohjelman toimenpiteet onnistuvat ja vältetään digisyrjäytymistä, on ikäihmisten yksilöllisyys ja heidän elämäntilanteensa huomioitava digitaalisten palvelujen käyttöönotossa.

Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi seniorineuvolakäynnin palvelutarjottimelle lisätään tukitoimia ikäihmisen digiosaamisen ja digipalveluiden käytön parantamiseksi. Digipalvelut kootaan yhteen helppokäyttöiseen palveluun ja niistä tiedotetaan selkeällä tavalla. Vahvat digikummi- ja vertaistukiverkostot sekä helppokäyttöiset laitteet takaavat kaikkien kansalaisten pitämisen mukana digiloikassa.

Paula Halonen

Suvi Helanen

Johanna Vakkuri

Oulun Keskustanaisten kuntavaaliehdokkaat

Julkaistu Kalevassa 5.2.2021

Matalan kyn­nyk­sen mie­len­ter­veys­pal­ve­lut tulisi pa­laut­taa Oulun kou­lui­hin

Paljon on viime aikoina uutisoitu lasten ja nuorten pahoinvoinnista.

Pahoinvoinnin taustalla voi olla mitä tahansa, mikä järkyttää lapsen tai nuoren perusturvallisuudentunnetta. Tärkeää on arkiturvan säännöllisyys ja aikuisten läsnäolo lapsen ja nuoren elämässä.

Kodin lisäksi koulu on lapselle ja nuorelle tärkeä osa elämää. Koulun oppilaat ovat osa nuoren yhteisöä, johon hän kuuluu. Koulun aikuiset ovat tärkeitä nuoren elämässä. Nuorilla on tarve keskustella omaan elämään ja normaaliin nuoruusiän kehitykseen liittyvissä asioissa myös muiden, kuin koulun aikuisten kanssa koulupäivän aikana. 

Oulun kaupungin nuorisopalvelut ovat vahvasti mukana nuorten elämässä eri toimintaympyröissä, kuten kouluilla, nuorisotaloilla, verkkoympäristöissä ja kadulla jalkautuen. Nuoret tarvitsevat turvallisia paikkoja, missä viettää vapaa aikaa.

Lasten ja nuorten psyykkinen oireilu on lisääntynyt. Tämä valitettavasti heijastuu myös koulunkäyntiin ja ylipäätään jaksamiseen. Koulu ei välttämättä kiinnosta tai nuori kokee kiusaamista ja syrjintää koulussa ja kaveripiireissä. Oireilu voi näkyä mm. vetäytymisenä, uhkapuheina tai jopa itsetuhoisena käyttäytymisenä, taustalla voi olla monia syitä.

Surullista on se, että Oulussa lasten ja nuorten akuutin hoidon tarpeen palveluja ei ole riittävästi. Hoidonarviointiin tai hoitoon pääsy on edelleenkin jonojen takana.

Lasten- ja nuorisopsykiatrinen työryhmä vastaa alle 18-vuotiaiden lasten- ja nuorten nuorisopsykiatrisesta erikoissairaanhoidosta, mutta sinnekin jonotetaan.

Monissa perheissä koetaan ahdistusta ja avuttomuutta, kun nuoren pahoinvointiin ei saada nopeasti apua. Kuunneltuani perheiden huolia nuoren auttamiseksi, kuulostaa välillä siltä, että nuori on kuin pallo, jota heitellään sinne ja tänne. 

Matalan kynnyksen tukipalveluita kouluihin

Muutama vuosi sitten Oulun kouluissa oli hanke, jolloin oppilailla oli mahdollisuus kohdata tarvittaessa  psykiatrinen sairaanhoitaja. Tämä koettiin hyvänä matalan kynnyksen palveluna nuorille. Tämä matalan kynnyksen mielenterveyspalvelu tulisi palauttaa takaisin kouluihin, jolloin oppilaiden olisi mahdollista helpommin ja nopeammin saada tukea ja apua. Kuraattoreiden ja koulupsykologien määrää tulisi myös lisätä. 

Lastensuojelulaki vaatii pikaista uudistamista

Lastensuojeluun kaivataan resursseja ja lastensuojelutyötä tekeville lainsäädännön uudistusta siten, että laki tukee nuoren turvallista kasvua niin perheissä kuin sijoitusyksiköissäkin. 

Nuori joka sijoitetaan, on usein ollut vailla turvaa ja vaarantanut itsensä monille uhkille, jo ennen sijoitusta lastensuojeluyksikköön. Sijoitettu nuori tarvitsee erityistä suojelua ja turvaa. Nykyinen lastensuojelulaki ei anna riittävää turvaa kaikille lapsille ja nuorille. Tästä esimerkkinä: lastensuojeluyksiköstä karkailevan nuoren kiinniottamiseen  tarvitaan useamman viranomaisen väliintulo. Tässä ajassa nuori ehtii altistaa itsensä monenlaisille vaaratekijöille.

Hyvinvointia akuutin avun palveluita lisäämällä

Ouluun siis kaivataan resursseja lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluihin. Tarvittaisiin ihan  akuutin palvelun keskus, joka pystyisi myös jatko-työstämään suunnitelmallisesti ja kokonaisvaltaisesti nuoren hoitamista. Ei voi olla niin, että akuutin hoitotoimenpiteen jälkeen hänet jätetään odottelemaan esim. psykoterapiaa tai muuta jatkohoidon toimia viikkojen tai jopa kuukausien päähän.

Lasten ja perheiden hyvinvoinnin tukemiseen tulisi saada nykyistä varhaisempaa apua ja tukea. Apua pitää uskaltaa pyytää, mutta ennen kaikkea sitä pitäisi olla tarjolla, helpommin ja nopeammin saatavilla, kun perhe, lapsi tai nuori sitä tarvitsee.

Lapsissa ja nuorissa on meidän tulevaisuus. Oulun kaupunki on saanut jo toistamiseen tunnustuksen lapsiystävällisenä kuntana. Tämänkin meriitin myötä asiaan tulee nyt todella panostaa, näiden palveluiden saamiseksi. Samalla voimme lisätä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia. 

Merja Rasinkangas, Oulu

Julkaistu Kalevassa 5.2.2021

Erämuseosta elinvoimaa

Hienoa, että Oulun kaupunginhallitus otti yksimielisen myönteisen kannan Erä- ja luontomuseon hakemiseksi Ouluun. Museon sijainnista ei luonnollisestikaan vielä päätetty, mutta vilkasta keskustelua tästä käydään eri foorumeilla. Keskustelu on hyvä ja tuo myös erilaisia ideoita työstettäväksi.

Aloitteen ensimmäisenä allekirjoittajana rohkenen ottaa esille muutaman näkökulman. Museohankkeella tavoitellaan 100 000 hengen kävijämäärää. Sellainen matkailijamäärä olisi merkittävä lisäys koko Oulun seudun matkailulle. Kun muistetaan, että sijaintipaikka valitaan osuvinta kumppanuusmallia tarjoavien ehdokkaiden joukosta, on hakemuksen oltava hakuehtojen mukainen. Helppo saavutettavuus on yksi keskeinen kriteeri. Hankkeen valmistelijat olivatkin ottaneet realistisesti nämä ehdot esille kaupunginhallitukselle asiaa esitellessään.

Kierikki ja sen kehittäminen on tärkeää. Sen lisäksi Oulussa on monia muita upeita, valmiita luonto- ja kulttuurikohteita. Esimerkiksi Turkansaari. Jos ja kun museo Ouluun saadaan, voimme kehittää siitä monipaikkaisen kokonaisuuden, joita nämä muut kehitettävät satelliittikohteet täydentävät. Tämä on nähtävä hakemuksen vahvuutena. Museon sijaitessa keskeisellä paikalla hotellien ja luontaisten, ulkomaalaistenkin, matkailijavirtojen äärellä, olisi tästä keskuksesta helppo tehdä erilaisia teema- ja päiväretkiä mainitsemiini kohteisiin. Sijainti voisi olla vaikka kauppatorilla, joka nykyisellään on suuren osan vuodesta vajaakäytöllä. Pysäköintipaikkoja kehittämällä, nykyinen parkkialue tarjoaa hyvän alueen. Paikka toisi myös kaivattua merellisyyttä Oulun matkailuun, sijaitessaan meren äärellä.

Hotellit ja matkailupalveluyritykset voisivat järjestää museon kanssa yhteistyössä erilaisia teemapaketteja erämatkailun ympärille. Niin Kierikkiin kuin muihinkin kohteisiin. Revontulet, lohenkalastus, linturetket, porotalous, merimelonta jne. Näistä vierailija voisi itse räätälöidä paketin omien mielenkiintojensa mukaan. Tämänkaltainen toiminta lisäisi Oulun seudun yleismatkailua, vetovoimaisuutta, sekä kehittäisi aluetaloutta.

Itse museon pääpaikkana sijaitseva rakennus voisi olla se WAU- efekti, joka Oulusta puuttuu. Korkeatasoinen ja näyttävä arkkitehtuurinen kohde, Pohjois- Suomen Amos Rex, jota jo itsessään tullaan katsomaan. Luontoteemaan sopivalla tavalla, se rakennettaisiin luonnollisesti puusta.

Pääasia nyt on, että meillä oululaisilla on yhteinen tahtotila tämän hankkeen saamiseksi. Loppuun voi todeta kalastajien sanoin, että ”Isoa kalaa kannattaa pyytää, vaikkei saisikaan!”


Jorma Leskelä
kaupunginvaltuutettu (Kesk.)
Oulu

Julkaistu Kalevassa 26.1.2021