Suomalaisessa julkisessa keskustelussa toistuu väite, ettei politiikalla voida vaikuttaa syntyvyyteen. Lapsia joko syntyy tai ei synny – ja valittu perhepolitiikan linja valtion, maakuntien ja kuntien tasoilla nähdään sivuseikkana. Tällainen väite on helppo esittää vilkaisemalla pintapuolisesti laskevia syntyvyystilastoja. Laajempi taloustieteellisen tutkimuskirjallisuuden tarkastelu kuitenkin osoittaa, että valitulla politiikan linjalla on paljonkin merkitystä.
Viime vuosina syntyvyyttä on alettu tarkastelemaan uudesta näkökulmasta. Aiemmin ajateltiin, että mitä vauraampi maa, sitä vähemmän lapsia syntyy – ikään kuin taloudellinen hyvinvointi itsessään vähentäisi halua perustaa perhe. Todellisuudessa ratkaisevaa on kuitenkin se, miten helppoa – tai vaikeaa lasten saaminen on sovittaa yhteen työn, toimeentulon ja arjen kanssa.
Maissa, joissa perhevapaat, varhaiskasvatus, verotus ja sosiaaliturva tukevat perheiden arkea, lapsia syntyy enemmän. Sen sijaan siellä, missä lapsen saaminen merkitsee taloudellista epävarmuutta, moni lykkää perheen perustamista tai luopuu siitä kokonaan.
Tämä näkyy myös Suomessa. Valtaosa nuorista aikuisista toivoo lapsia, mutta yhä useampi jää lapsettomaksi tai saa vähemmän lapsia kuin toivoisi. Syntyvyyden romahdus ei selity pelkästään arvojen äkillisellä muutoksella, vaan myös sillä, että monen perhehaaveet törmäävät epävarmuuteen arjessa pärjäämisestä. Kun luottamus tulevaisuuteen horjuu, perheellistymistä siirretään myöhemmäksi – ja se näkyy suoraan syntyvyystilastoissa.
Keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen totesi Kalevassa (2.11.2025) aivan oikein, että perhepolitiikalla saadaan lisää vauvoja Suomeen. Keskustan esitykset perhevapaiden verottamisen lopettamisesta sekä alle kouluikäisten lasten perheille tarjottava kotiapu ovat hyviä avauksia. Näiden rinnalle tarvitaan myös perheellistymistä tukeva perheverotus. Päätökset tehdään kodeissa, mutta monet arjen reunaehdot määritellään politiikassa.
Sama logiikka pätee paikallistasolla. Oulussa Keskusta esitti kaupunginvaltuustossa kotihoidon tuen kuntalisän, “Oulu-lisän”, palauttamista. Tavoitteena oli vahvistaa perheiden todellista valinnanvapautta ja helpottaa erityisesti pienten lasten hoitamista kotona.
Keskustan esitys ei saanut valitettavasti riittävää kannatusta valtuustossa, vaikka kotihoidon tukeminen olisi ollut kaupungille myös taloudellisesti järkevää. Ihmettelin suuresti, miksi myös perussuomalaiset vastustivat kotihoidon tuen kuntalisän palauttamista ja lapsiperheiden tukemista. Ennen vaaleja kuultiin täysin toisenlaisia puheenvuoroja lapsiperheiden tukemisesta. Toisaalta tämä lapsiperheitä kurittava linja on tuttu maan hallituksesta, jossa perussuomalaiset ovat hyväksyneet historiallisia lapsiperheisiin kohdistuvia heikennyksiä, vaikka toissijaisiin kohteisiin on edelleen riittänyt rahaa.
Elias Tornberg
Oulun kaupungin valtuuston varavaltuutettu
Rakennuslautakunnan varapuheenjohtaja