Virtaavien vesien omistus

Kalevan (14.6.) haastattelussa Hannele Pokka kertoo, että hänen ollessaan pieni kotona isovanhemmat ja kyläläiset puhuivat vääryyksistä, joita he olivat kokeneet Kemijoen valjastamisen yhteydessä. Hän sivuaa myös koskiensuojelulakia, joka säädettiin 2011.

Tuolla lailla saatiin suojeltua esimerkiksi meidän alueelta vielä vapaana olevat Kiiminki- ja Simojoen kosket. Lain tarkoitus on, että taataan koskien koskemattomuus.

Aikoinaan aloitettu vesirakentaminen on sinänsä ollut Suomelle erittäin tärkeä kansantalouden ja kehityksen suhteen, sitä ei käy lainkaan kiistäminen. Viime vuosisadan puolivälissä sädetty voimalaitoslaki antaa voimayhtiöille täydellisen omistusoikeuden jokaiseen vesilitraan niissä jokiuomissa, joissa voimalaitoksia on.

Viimeisen vuoden aikana Kalevassa on ollut useita mielipidekirjoituksia Oulu- ja Iijoen vaelluskalojen nousumahdollisuuksista jokiin. Miljoonien investoinnit ja suunnitelmat, joihin myös jokialueen kunnat velvoitetaan osallistumaan, eivät ole tuottaneet toivottua tulosta. Iijoen osalta voimayhtiö ei ole halukas luovuttamaan vettä vanhoihin jokiuomiin, jotka toimisivat oivallisina kalateinä ja vaelluskalojen lisääntymisalueina. Vettä tarvittaisiin arviolta 5-10 kuutiota sekunnissa, jolloin saataisiin vanhat jokiuomat pelastamaan nousukalan. Tämä toisi alueelle myös merkittäviä virkistyskäyttöarvoja. Keskivirtaama Iijoessa on yli 300 kuutiota sekunnissa.

Uusia energiamuotoja on syntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana, joten olisiko nyt aika miettiä uusiksi voimayhtiöiden yksinvaltaa virtaaviin vesiin, joita nyt pidetään vain voimalaitosvesinä.

Eeva-Maria Parkkinen
Kaupunginvaltuutettu (kesk.)

Pentti Marttila-Tornio
Kiiminkijoen kalatalousalueen pj.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *