Kategoria: Uncategorized

Keskustapuolueen Tuiran paikallisyhdistys vuosikokouksessaan 4.6. otti kielteisen kannan Oulun yliopiston hallituksen 28.4. tekemään linjaukseen, jossa yliopisto siirtyisi kaupungin keskustaan.
Keskikaupungin ja Linnanmaan välille rakennetaan juuri uusia ajokaistoja ja risteysratkaisuja, jolloin nopeampi ja joustavampi liikenne on mahdollista. Toimenpide on välttämätön, koska syksyllä kampusalueelle siirtyy 5 500 opiskelijaa Oamkista.
Yliopistolla on tehty muutostöitä yli 30 miljoonan euron edestä ja tie- ja katutöiden kustannukset ovat myös mittavat. Linnanmaa ja sen kyljessä toimiva Teknologiakylä ovat loistava esimerkki korkean teknologian yhteistyöstä.
Oulun kaupunki kehittyy koko ajan ja keskusta kasvaa juuri Linnanmaan suuntaan voimakkaasti, ja tulevina vuosiin on suunnitteilla myös raitiovaunuliikenne keskustan ja yliopiston välillä. Kaupunkisuunnittelun kannalta yliopiston hallituksen linjaus hidastaa Raksilan alueen jo melko valmista suunnitelmaa.

MAURI MOILANEN puheenjohtaja Keskustan Tuiran paikallisyhdistys

Kalevan (14.6.) haastattelussa Hannele Pokka kertoo, että hänen ollessaan pieni kotona isovanhemmat ja kyläläiset puhuivat vääryyksistä, joita he olivat kokeneet Kemijoen valjastamisen yhteydessä. Hän sivuaa myös koskiensuojelulakia, joka säädettiin 2011.

Tuolla lailla saatiin suojeltua esimerkiksi meidän alueelta vielä vapaana olevat Kiiminki- ja Simojoen kosket. Lain tarkoitus on, että taataan koskien koskemattomuus.

Aikoinaan aloitettu vesirakentaminen on sinänsä ollut Suomelle erittäin tärkeä kansantalouden ja kehityksen suhteen, sitä ei käy lainkaan kiistäminen. Viime vuosisadan puolivälissä sädetty voimalaitoslaki antaa voimayhtiöille täydellisen omistusoikeuden jokaiseen vesilitraan niissä jokiuomissa, joissa voimalaitoksia on.

Viimeisen vuoden aikana Kalevassa on ollut useita mielipidekirjoituksia Oulu- ja Iijoen vaelluskalojen nousumahdollisuuksista jokiin. Miljoonien investoinnit ja suunnitelmat, joihin myös jokialueen kunnat velvoitetaan osallistumaan, eivät ole tuottaneet toivottua tulosta. Iijoen osalta voimayhtiö ei ole halukas luovuttamaan vettä vanhoihin jokiuomiin, jotka toimisivat oivallisina kalateinä ja vaelluskalojen lisääntymisalueina. Vettä tarvittaisiin arviolta 5-10 kuutiota sekunnissa, jolloin saataisiin vanhat jokiuomat pelastamaan nousukalan. Tämä toisi alueelle myös merkittäviä virkistyskäyttöarvoja. Keskivirtaama Iijoessa on yli 300 kuutiota sekunnissa.

Uusia energiamuotoja on syntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana, joten olisiko nyt aika miettiä uusiksi voimayhtiöiden yksinvaltaa virtaaviin vesiin, joita nyt pidetään vain voimalaitosvesinä.

Eeva-Maria Parkkinen
Kaupunginvaltuutettu (kesk.)

Pentti Marttila-Tornio
Kiiminkijoen kalatalousalueen pj.

Poikkeusolojen vallitessa maassamme moni on viettänyt entistä enemmän aikaa kotonaan. Kodista on tullut monelle koulu, päiväkoti, karanteeni- ja työpaikka etätöiden lisääntyessä.Virustilanteen johdosta on myös siirrytty maalle, alueille jotka koetaan viihtyisämmiksi, väljemmiksi ja turvallisemmiksi. On pohdittu, miten hyvin viihdytään nykyisessä asunnossa ja onko kodin rooli muuttunut. Voimmeko esimerkiksi nauttia puhtaasta luonnosta, rauhallisuudesta ja väljyydestä työpäivän jälkeen nykyisessä asuinpaikassa?Tämä kausi- taikka monipaikkainen asuminen on lisännyt suosiotaan, eikä se suomalaisessa yhteiskunnassa ole pelkästään varakkaiden yksinoikeus.
Kriisin yksi seuraus siis on ollut se, että kodin ja asuinpaikan merkitys on kasvanut. On myös yleisesti pohdittu, että muuttaako tämä aluekehityksen suuntaa, pois keskittävästä metropoliajattelusta. Otan tästä kolme esimerkkiä:
”Ehkä ensimmäisen kerran finanssikriisin jälkeen valinnoissa painottuvat luontoon, lähipalveluihin, turvallisuuteen, terveyteen ja niiden saatavuuteen liittyvät asiat”.Alue- ja väestötutkija Timo Aro, HS 12.4.2020
”Koronakriisi on osoittanut meille kaupunkiasumisen haavoittuvuuden: kaupungin hyödyiksi katsotut asiat kääntyvät itseään vastaan pandemian aikana. Eristämistoimenpiteinä toteutettujen palvelujen sulkemisen jälkeen kiinni oleva kaupunki menettää suuren osan vetovoimastaan. Sen sijaan omavaraisempi, tilava, luonnonläheinen arki maaseudulla saa uudenlaista vetovoimaa”.Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen blogi, 8.4.2020
”Mutta varmasti asumiseen, asuinympäristöön ja vapaa-ajanviettoon liittyvät laadulliset ominaisuudet nousevat vahvemmin esiin. Samoin voidaan nähdä pikkukaupunkien renessanssi, mikä nousee ehkä vahvemmin kuin olisi tapahtunut ilman koronakriisiä.”Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara HS 12.4.2020

Toistan ehkä itseäni, mutta sanonpa sen jälleen. Oululla on tähän kaikkeen loistavat mahdollisuudet. Olemme monien (asuin)mahdollisuuksien kaupunki.
Olemme suuri maakuntakeskus, jossa on elämää sykkivä sydän hyvine palveluineen, koulutusmahdollisuuksineen ja tapahtumineen. Meillä on myös laadukkaita ja väljiä asuinalueita, joissa on tarjolla sujuva arki ja puhdas lähiluonto.Hyödynnetään tämä tarjolla oleva ”momentum” nyt.
Lopuksi muutama ajatus taloudesta. Oulu, kuten kaikki muutkin kunnat ja kaupungit Suomessa, on taloudellisten haasteiden edessä. Tässä yhteydessä olisi syytä karsia ylimääräisiä kuluja pois rasittamasta kaupungin taloutta. Lähdetään rahoittamisessa liikkeelle ihan tarvehierarkian mukaisesti jokapäiväisistä, pakollisista asioista ja tarpeista. Sitten kun pääsemme taas tilanteeseen, joka mahdollistaa ”kakun kuorrutuksen”, tehdään sitä harkiten. Eli kun ylimääräisiin menoihin ei ole varaa, on käytettävä harkintaa mihin niukkenevat verovarat käytetään. Tämä aika vaatii nyt venymistä meiltä ihan jokaiselta. Mutta tästäkin selvitään, yhdessä ja yhteistyöllä!Hyvää kevättä kaikille!
Jorma Leskelä (Kesk.)KaupunginvaltuutettuYhdyskuntalautakunnan jäsen