Mielenkiinnolla olen seurannut Fingridin julkaisemia ennusteita Suomen sähköenergian tarpeen kasvusta seuraavan vuosikymmenen aikana. Fingridin ennusteen mukaan sähköenergian kulutuksen odotetaan lisääntyvän noin 40 % seuraavan viiden vuoden aikana ja lähes tuplaantuvan seuraavan kymmenen vuoden aikana.
Suurin osa kasvusta tulee teollisuuden prosessien sähköistymisestä. Teollisuuden sähkönkulutuksen kasvulla on useita ajureita, kuten datakeskukset, vedyn ja sähköpolttoaineiden tuotanto, metalliteollisuus, akkujen valmistus sekä polttoaineiden korvaaminen sähköllä lämmön ja höyryn tuotannossa.
Mietitäänpä hetki realistisia sähköntuotannon vaihtoehtoja kulutuksen kasvun korvaamiseen. Ydinvoima ei ole vaihtoehto viiden vuoden aikaikkunassa. Kymmeneen vuoteen todennäköisesti ehtisivät pienydinvoimalat, jotka nekin vaatisivat tarkennuksia nykyiseen lainsäädäntöön. Lisäksi Fortumin mukaan uuden ydinvoimalan hankinta ei ole kannattavaa näillä sähkön hinnoilla ilman merkittäviä tukia. Vesivoiman lisäämistä tuskin kukaan kannattaa tässä valtakunnassa. Sähköntuotannon lisääminen puubiomassallakaan ei kuulosta järkevältä, koska se vaatisi lisää hakkuita, ja tätä kautta saavutettava lisäys jäisi kuitenkin hyvin marginaaliseksi. Turpeen osuus Suomen sähköntuotannosta on jo vähentynyt 1,1 %:iin, ja se on luokiteltu päästöjen takia vastaavaksi kuin fossiiliset polttoaineet, joten kasvua tuskin on nähtävissä.
Näkemykseni mukaan ainoat realistiset vaihtoehdot lisätä sähköntuotantoa seuraavan viiden vuoden aikana ovat tuuli- ja aurinkovoima. Ilman näiden sähköntuotantotapojen merkittävää lisäystä saamme helposti unohtaa maahamme ja etenkin omalle alueellemme suunnitteilla olevat investoinnit.
Varsinkin tuulivoiman suhteen sosiaalista hyväksyntää on ehdottomasti parannettava. Pelisäännöt ja toimintatavat on tehtävä selkeiksi ja oikeudenmukaisiksi, ja lainsäädäntöä on päivitettävä. Suurin ongelma kuitenkin on se, että tuulivoimaloiden hyödyt ja haitat jakautuvat paikallisesti hyvin epätasaisesti. Hyötyjiä ovat tuulivoima-alueen maanomistajat ja voimaloista korotettua kiinteistöveroa saavat kunnat. Kärsijöitä ovat tuulivoimaloiden läheisyyteen jäävät asukkaat, jotka joutuvat vain ottamaan mahdolliset näkö-, melu- ja välkehaitat.
Kannatan täysin kiinteistöoikeuden professorin Martti Häkkäsen ehdottamaa taulukkopohjaista kompensaatiomallia tuulivoimapuistojen lähialueiden asukkaille. Hänen ehdotuksensa mukaan oikeudenmukaisinta voisi olla, että tuulivoimalla tienaava kunta maksaisi kyseisen korvauksen voimaloista saatavista kiinteistöverotuloista.
Loppujen lopuksi raaka tosiasia on se, että tarvitsemme paljon lisää sähköenergiaa tulevina vuosina. Realistiset vaihtoehdot ovat vähissä, ja niiden sääntely on kovin epäselvää. Toivon pikaisia poliittisia ratkaisuja epäselvyyksien ratkaisemiseksi. Kyseessä on kuitenkin koko valtakunnan ja etenkin alueemme vaurastuminen.
Pekka Ukonmaanaho
DI, varavaltuutettu, teknisten liikelaitosten johtokunnan pj