Hallitus on päättänyt kokoomuksen ja perussuomalaisten johdolla lakkauttaa selkokielisen oppimateriaalituotannon kehitysvammaisilta ensi vuoden alusta alkaen. Tarkemmin sanoen Kehitysvammaliiton oppimateriaalikeskus Opiken rahoitus lakkautetaan, minkä seurauksena oppimisen kannalta välttämättömien oppimateriaalien tuottaminen loppuu. Opike on tällä hetkellä ainoa taho, joka tuottaa suomenkielistä oppimateriaalia kehitysvammaisille ja muille erityistä tukea tarvitseville lapsille.
Huomionarvoista onkin myös se, ettei selkokielisten oppimateriaalien tarve rajoitu ainoastaan kehitysvammaisiin lapsiin. Erityisen tuen tarpeisia lapsia haastaa myös monet kognitiiviset, sosiaaliset ja psyykkiset vaikeudet. Myös suomea toisena kielenä opiskeleville ja puhuville lapsille selkokielinen opetusmateriaali on oppimisen elinehto.
Leikkaus on herättänyt suurta huolta sekä näiden erityislasten kanssa työskentelevien aikuisten että lasten perheiden keskuudessa – eikä suotta. On räikeän ristiriitaista, että toisaalla juhlapuheissa ylpeillään Suomen kruununjalokivestä, yhdenvertaisesta koulutusjärjestelmästä, kun samaan aikaan suurimmat koulutusleikkaukset kohdistuvat alkuvaiheen opetukseen ja erityisen tuen oppijoihin. Kyse ei ole pienestä oppijoiden joukosta: Kaikista perusopetuksen oppilaista noin 10% opiskelee erityisen tuen piirissä. Ja jos ennustaa saattaa, luku ei tulevina vuosina ole ainakaan pienenevä. Mitä käy oppivelvollisuuden toteutumiselle, kun välineitä opetuksen toteuttamiseen ei ole?
Samaan aikaan raadollinen tosiasia on myös se, että suomen kielen taito rapistuu ja kapeutuu jopa suomea omana kielenään puhuvien lasten ja nuorten keskuudessa. Voisi jopa sanoa, että tämän kehityssuunnan jatkuessa selkokielisten materiaalien tarve koskettaa jatkossa yhä enemmän myös tehostetun ja yleisen tuen oppilaita.
Orpon-Purran hallitusohjelmassa todetaan pontevasti, että ”jokaisella lapsella ja nuorella on edellytykset rakentaa hyvää elämää ja tavoitella unelmiaan. Panostukset varhaiskasvatukseen ja peruskouluun luovat jokaiselle koulutuspolkuja”. Tämän linjauksen rinnalla tehdyt päätökset näyttävät siltä, että nykyhallitus on riisumassa ohjelmansa nimeä kantavan Vahva ja välittävä Suomi -naamionsa pala palalta pois.
Toteutuessaan nämä leikkaukset olisivat lopun alkua laadukkaalle ja yhdenvertaiselle koulutusjärjestelmälle. Jäljelle jää vain melkoinen sotku, jonka jälkiä siivoilemme vielä pitkään.
Eveliina Leskelä
luokanopettaja
kaupunginvaltuutettu