Viimeiset neljä vuotta Oulussa ovat olleet yhtä kriisistä toiseen siirtymistä – aivan kuin Oulussa olisi käynnissä loputon realitysarja. Toivon totisesti, että uusi tuotantokausi jää kirjoittamatta.
Jälkiviisaus on imelää ja oikeassa oleminen vain pieni lohtu, mutta näin valtuustokauden loppusuoralla sen voi sallia.
Maaliskuussa 2022 tein tietopyynnön silloisesta viestintäjohtaja Mikko Salmesta, kun hän kävi yhden (1) päivän työmatkalla Dubaissa Oulun kaupungin kustannuksella – ja jatkoi siitä suoraan lomalle vaimonsa kanssa. Esihenkilöiden mielestä asiassa ei tietenkään ollut mitään epäselvää. Nyt paljastuneiden tietojen valossa ymmärrätte varmasti miksi.
Salmi on kuitenkin vain yksi nimi pitenevällä listalla. Jatkuvat epäselvyydet, kilpailutusongelmat ja kyseenalaiset toimintatavat eivät välttämättä täytä rikoksen tunnusmerkistöä, mutta ne venyttävät moraalin ja rehellisyyden rajoja – ja se hävettää minua valtuutettuna.
Oulun kaupungin haluttomuus luovuttaa medialle pyydettyjä tietoja on oma lukunsa. Olen valtuutettuna kuullut lukemattomia selityksiä tälle toimintatavalle, mutta yksikään ei ole vakuuttanut minua siitä, että jääräpäinen tietojen panttaaminen olisi kaupunkilaisten etu.
Toimin myös aluevaltuutettuna Pohteella, missä toimintakulttuuri on täysin toisenlainen: hyvinvointialueella median pyytämät tiedot luovutetaan ilman tarpeetonta viivyttelyä.
Kaupunkilaisten silmissä kaikki poliittiset päättäjät ovat vastuussa kaupungin johtavien viranhaltijoiden tekemisistä, mutta todellisuudessa Oulun päätöksenteossa toimii kahden kerroksen väki.
Valtuusto on teoriassa kaupungin ylin päättävä elin, mutta sillä ei ole työnantajavaltaa eikä keinoja puuttua esimerkiksi johtoryhmän jäsenten toimintaan. Kaupunginvaltuusto nimittää kaupunginjohtajan, mutta kuten on havaittu, kaupunginhallitus erottaa. Kun päätöksiä tehdään suljettujen ovien takana, rivivaltuutetut saavat usein tietää niistä vasta lehdistä – aivan kuten muutkin oululaiset.
Oulun hallinnon epäterveitä käytäntöjä ei olisi voinut syntyä eikä jatkaa, ellei niitä olisi jollakin (poliittisella) tasolla hiljaisesti siedetty. Joko niihin on sopeuduttu, ne on jätetty huomiotta tai on epähuomiossa mahdollistettu rakenteita, jotka ovat luoneet pohjan väärinkäytöksille.
Avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä puhutaan kauniisti vaalien alla, mutta se, mitä olen valtuutettuna nähnyt, kertoo aivan muuta. Avoimuus ei voi olla pelkkä sana – sen on oltava toimintatapa.
Jos Oulussa halutaan muutos kohti rehellisempää ja läpinäkyvämpää päätöksentekoa, valtuustoon tarvitaan päättäjiä, jotka eivät vain puhu avoimuudesta, vaan myös kestävät sen.
Anna Koskela
kaupunginvaltuutettu, aluevaltuutettu, Oulu